Ajankohtaista

17.10.2018

Keskiviikko 17.10.2018 - Kristiina Aaltonen

Konsultin kynästä: Piru paru poru, rakki riidaksi muuttuu — asiaa työyhteisösovittelusta

 give-white-flower-min.jpg

Se on ihan höpö, se on ihan löpö, joka leikistä suuttuu, liru laru loru, piru paru poru, rakki riidaksi muuttuu — riimitellään lastenlorussa.

Eivät ole niin kaukaa haettu lasten riidat aikuisten riidoista. Sama kaava. Ensin ollaan kavereita, sitten tapahtuu yhtäkkiä jotain, joku ottaa niin sanotusti herneen nenään ­­ja soppa alkaa valmistumaan. Lisämausteensa tuo kiire, väsymys ja mahdollisesti joku toinen vastoinkäyminen.

Kaikki alkaa kysymyksellä ”Mikä tässä on todellinen ongelma?” ja ”Kuka omistaa tämän ongelman?”.

Joku vanha viisas sanoi, että puolet maailman huolista johtuu siitä, että ihmiset yrittävät tehdä ratkaisuja, ennen kuin heillä on riittävästi tietoa siitä, mihin ongelmaan se perustuu. Aletaan siis ratkaisemaan liian nopeasti jotain, joka ei edes ole se ydinongelma. Mieti esimerkiksi viimeisintä keskusteluasi kotona, jossa ehkäpä desibelitkin kohosivat. Mikä siinä oli oikeasti ongelma, ja kenen ongelma se oli?
 

”Tärkein tehtävämme ei ole nähdä, mitä on hämäränä etäällä,
vaan tehdä se, mikä on selvästi käsillä”
—   Thomas Carlyle

Konfliktien ratkaisemisessa oppiminen on tärkeää
 

Työyhteisön sovittelu koetaan kompleksisena asiana, sillä siinä ei päästä tarkalleen käsiksi siihen, mistä on oikeastaan kysymys. Se ei ole kuin koodinpätkä, joka fiksataan kuntoon. Riitaan tai konfliktiin on saatettu ajautua pitkän ajan kuluessa. Lopulta tilanne äityy mahdottomaksi. Yhteistyö ei enää suju.

Kirjoitan tästä siksi, että toivoisin työyhteisöjä kokemaan tämän oppimisena, eikä niin, että yritetään keksiä pikaratkaisuja, kuten irtisanomisia tai roolinvaihtamisia tai vastaavia. Kun yhteinen oppiminen käydään läpi, ollaan mahdottoman paljon viisaampia käsittelemään myös tulevia vastoinkäymisiä.

Tärkeää on, että ei etsitä syyllisiä vaan yritetään löytää ratkaisuja. Syyllisten etsiminen suuntaa katseen peruutuspeiliin ja tuo negatiivisia ajatuksia, jotka eivät vie yhteistä asiaa yhtään eteenpäin. Keskustelusta ei opita eikä se johda mihinkään, koska kukaan ei tunne, että voisi oppia mitään toiminnastaan. Kaikki aika ja energia menee omaan puolustautumiseen. Riidan syy ei ole koskaan vain toisessa osapuolessa.

Sovittelun tekee haastavaksi se, että kyse ei ole vain yksinkertaisista asioista, vaan tulkinnoista ja eri näkemyksistä eikä siihen ole suoraviivaista oikeaa vastausta, vaikka kuinka haluaisimme.

Käytän sovitteluissa toiminnallisia menetelmiä. Se tarkoittaa, että tehdään näkyväksi mikä tilanne on tässä ja nyt. Se tarkoittaa myös, että pääsemme käsittelemään tunteita pelkän järjen lisäksi.

Esimerkiksi sanon ryhmälle, että kuvitellaan että tässä on jana skaalalla 0-10. Kuinka turhautunut olet tällä hetkellä tähän tilanteeseen? 0 on sama kuin ei ollenkaan turhautunut, 10 on sama kuin erittäin turhautunut. Asetu sille kohtaa janaa kuin mitä tunnet juuri nyt. Seuraava kysymykseni on tyypillisesti ”Mitä pitäisi tapahtua, että numerosi olisi yhtä isompi?”. Siis pieni askel.

Ihminen osoittaa asiat hyvin eri lailla toiminnallisesti kuin mitä kysymällä, eli järjellä.
Kun ryhmä näkee nykytilansa realistisena, sen on mahdollista alkaa näkemään myös eri vaihtoehtoja ulospääsyyn.
 

Miten työyhteisösovittelu toimii?

 
Tyypillisesti aloitteen tekee esimies, hr, luottamusmies tai ristiriitatilanteen osapuoli. Tämän jälkeen organisaatio tekee päätöksen sovittelijan käytöstä. Suositeltavaa on, että sovittelija pääsee informoimaan työyhteisöä menetelmästä, ettei synny huhuja ”noiden ongelmista / syyllisestä.”

Tämän jälkeen sovittelija tapaa yksilötapaamisissa (n. tunti) konfliktin osapuolet. Kaikki keskustelut ovat luottamuksellisia. Tämän jälkeen kokoonnutaan yhdessä mielellään yhdeksi päiväksi. Yhteistapaamisessa kuullaan jokaisen osapuolen näkemyksiä, tunteita ja tarpeita, piirretään historiaa, puhutaan tulevaisuudesta eli toiminnallisesti näkyvien, mielenkiintoisten menetelmien avulla.

Lopulta kirjataan ylös mistä meidän on hyvä sopia ja parhaassa tapauksessa saadaan osallistujien allekirjoitukset. Jonkun ajan kuluttua pidetään seurantatilaisuus ja sen jälkeen vielä yksi seuranta.

 
Työyhteisön konflikti on mahtava tilaisuus oppia yhdessä ja se tulisi nähdä mahdollisuutena. Sovittelu tehdään toiminnallisesti, jolloin päästään kiinni tunnepuolen tärkeisiin osa-alueisiin. Sovittelu on selkeä prosessi, jossa on aina voittajia. Siksi se työnäkin on niin antoisaa.

Mielestäni esimiehiä tulisi valmentaa enemmän konfliktien käsittelyyn toiminnallisin menetelmin. Toisinaan ulkopuolinen sovittelija on paras vaihtoehto, mutta joskus esimies voi jo ehkäistä isomman konfliktin puhkeamisen puuttumalla siihen ajoissa.

 
“Mahdottoman ja mahdollisen ero on siinä, että mahdoton tarvitsee ratketakseen pitemmän ajan”
— Winston Churchill

 
Sovitteluterveisin
Krisse
Kristiina_Aaltonen_Nordic_Progress.png

 

Tekstin kirjoittaja Kristiina Aaltonen toimii Nordic Progressilla mm. johtavana konsulttina, valmentajana, Leadership Coachina sekä työnohjaajana. Mikäli kaipaat vaikkapa buustausta työssä jaksamiseen, ota rohkeasti yhteyttä Krisseen!

KRISTIINA AALTONEN
johtava konsultti, valmentaja, 
Leadership Coach, työnohjaaja
Tel. +358 20 769 8887
Mobile: +358 50 381 8953

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: työyhteisösovittelu, sovittelu, työyhteisö, työelämä, jaksaminen, coaching, valmennus